*

Ville-Veikko Rantamaula

Helsinki on kuin Robin Hood.

Suomi täyttää 100 vuotta. Tämän kunniaksi lienee hyvä käydä perusteellinen kamppailu siitä kumpi voittaa, kaupungit vai maaseutu. Mitä sitä turhaan koko Suomea kokonaisena kehittämään ja vieläpä väkisin. Tapellaan loppuun saakka ja voittaja jää henkiin. Huonokuntoisiin kuntiin lappu luukulle ja ilmainen bussikuljetus lähimpään kaupunkiin. Eihän yrityksetkään markkinatalouden hengessä pidä pystyssä sellaisia yksiköitä/toimintoja, jotka ei omillaan tule toimeen. Sivusta ja vähän sisältäkin seurattuna kaupunkien tai lähinnä pääkaupunkiseudun ja maaseudun välinen vuoropuhe poliittisella tasolla näyttää jopa surulliselta luettavalta.

Viimeisimpänä tunteiden herättäjänä kaupungit/maaseutu -keskusteluun toi mausteen Helsingin pormestari Vapaavuori, joka päätti kutsua 21:n kaupungin edustajat yhteiseen ”round tabler” -tapaamiseen. Keskustelu näiden kaupunkien kesken on epäilemättä mielenkiintoinen ja mahdolliset tulokset sitäkin mielenkiintoisempia, jos sellaisia on tarkoitus tapaamisesta tuottaa. Harmi vaan, että tapaamisessa taitaa aika kulua lähinnä hallituksen arvostelemiseen kuin kaupunkien elinvoimaisuuden kehittämiseen. Vähän niin kuin maaseudun mielestä kaikki on kaupunkien vika ja kaupunkien mielestä hallituksen vika ja viimeistään syy löytyy naapurikunnasta. Tuollainen tapaaminen on enemmän kuin mahdollisuuksia täynnä, jos se osataan hyödyntää, koko Suomea ajatellen. Helsingillä voi olla paljon ajatuksia annettavana sille, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä kasvun eteen. 

Nimittäin, pääkaupunkiseutua ei tarvitse pitää asuttuna toisin kuin taas maaseutua pitää. Tässä onkin oikeastaan kaikkein isoin ero Helsingin, muiden kaupunkien ja maaseudun välillä. Eriskummallista on se, että vaikka Helsingissä asuukin vain herroja, kusipäitä ja laiskoja ihmisiä, asunnot ovat kalliita, luonto puuttuu ja hipsterit sekä seksuaalivähemmistöt marssivat kaduilla aamusta iltaan, kauramaitoa laitetaan kahviin ja salaatissa saattaa olla keittokinkun sijasta tofua - tänne vaan vuosi toisensa jälkeen muuttaa enemmän ja enemmän porukkaa. Lapin tyttöjä ja Pohjanmaan poikia. Enkä muuten ole nähnyt yhdenkään lapsen lähtevän Lapista tai Kainuusta Helsinkiin itku kurkussa. Tämä lienee todettavissa jo siitä, että hyvin harva heistä haluaa enää palata takaisin, kun on metsämökin oven takanaan sulkenut. Elämän laatu kaikkine puutteineenkin koetaan kaupungissa paljon maaseutua paremmaksi. Suuri osa heistä ei myöskään ole matkannut pääkaupunkiin, vaan alueellisiin keskuksiin, mainittakoon vaikka Jyväskylä Oulu ja Rovaniemi. Ja vihaisen palautteen välttämiseksi myös Turku.

Osassa vastakkainasettelua hakevissa kirjoituksissa pääkaupunkiseutua on arvosteltu myös työpaikkojen viennistä. "Miksi pääkonttori on Helsingissä, vaikka tehdas on Torniossa?".  Yritysten pääkonttorien sijaintipaikkojen määräytymisen kannalta sillä, missä tuotanto tapahtuu, ei ole mitään merkitystä. Pääkonttorien sijaintipaikka määräytyy sen perusteella, missä sille on suotuisimmat olosuhteet mm. osaavan työvoiman saannin kannalta. Esimerkiksi Valion, Outokummun ja Metsähallituksen pääkonttorien sijaintipaikan kannalta on täysin irrelevanttia, missä itse tuotanto tapahtuu. Pääkonttoreissa on hieman vähemmän väkeä, joka osallistuu itse tuotantoon tai perustoiminnon toteuttamiseen. Sen sijaan heidän tehtävänsä edellyttävät tiettyä sijaintia mm. sen vuoksi, missä heidän sidosryhmänsä, kuten yhteistyökumppaninsa ja asiakkaansa ovat. Kaupungeissa opiskelleita ja asumaan tottuneita osaajia et saa maaseudulle muuttamaan. Vaikka he ehkä viihtyvät vapaa-aikanaan maaseudulla niin tuskin kukaan on valmis sinne muuttamaan. Pimeä talvi metsän reunassa sijaitsevassa mökissä kaukana naapureista ja vapaa-ajan palveluista ei suurinta osaa houkuttele. Ne ajat olivat ja menivät, jolloin vapaa-ajan aktiviteeteiksi riittivät metsästys ja kalastus. 

Pääkaupunkiseudusta meillä jokaisella on jonkinlainen mielikuva. Helsinki herättää isojakin tunteita. On kuitenkin todettava, että kannattaisiko maaseudun joskus miettiä, olisiko omassa toiminnassa hyvä ottaa esille niitä omia puoleensa vetäviä ominaisuuksia, joilla a) ihmisiä saadaan jäämään alueelle ja b) muuttamaan sinne? Jollainhan Helsinkikin on houkuttelevuutensa tehnyt. 

Kaupungistuminen ei ole Helsingin eikä helsinkiläisten valinta. Se johtuu normaalista yhteiskunnan kehittymisestä ja elämän muuttumisesta. "Haastetta" ei ratkaisisi edes se, vaikka kaikki valtion keskusvirastot hajasijoitettaisiin maaseudulle. Mainittakoon esimerkiksi, että valtion henkilöstöstä 41 % on töissä turvallisuustoiminnassa eli poliisissa, rajavartiolaitoksessa ja puolustusvoimissa. Nämä on jo hajasijoitettu ympäri Suomea – eritoten maaseudulle. Myös oikeustoimi (8 %), sosiaali-, työnvälitys- ja terveyspalvelut (6 %) sekä suurelta osin myös elinkeinotoiminnan palvelut (12 %) on jo hajautettu.

On jotenkin järjetöntä taistella luonnollisuutta vastaan. Esim. virastojen ja työpaikkojen siirtyminen tapahtuisi varmasti, jos ihmiset niin haluaisivat. Mutta kun eivät halua. Vaikka virkamiehet ehkä raahautuvatkin aamuisin töihin ankeisiin avokonttoreihinsa Pohjanmaan lakeuksista tai Lapin tuntureista haaveillen, niin tuskinpa kukaan heistä olisi valmis muuttamaan lakeuksille tai tunturiin. Ja sama ankeus se odottaisi sielläkin. Sielläkin pitäisi raahautua synkeänä samanlaiseen avokonttoriin kuin kaupungissa tekemään, niin kuin Uuno sanoisi "röitä".

Pääkaupunkiseudun asukkaiden parjaaminen, rosvoksi haukkuminen, laiskoiksi kaupunkilaisiksi tituleeraaminen ei välttämättä ole se rakentavin tapa jolla yhteistyötä rakennetaan. Sama koskee toisin päinkin. Ei kaupunkienkaan kannata laittaa energiaa maaseudun parjaamiseen tai naapurikunnan arvostelemiseen. Milloin Helsinki vie kaikkien rahat, kuka elättää Helsingin herrat, miksi yrityksiä ei alueellisteta jne ja plaa plaa. Esimerkiksi kansanedustaja Mikko Kärnä vertasi edellisessä blogissaan tai siis "satiirissaan" pääkaupunkiseutua rosvopäällikköön. Tämä vertaus on oikeastaan osuva. Pääkaupunkiseutu on kuin Robin Hood, joka ”varastaa” niiltä joilla on, ja antaa tarvitseville. 

Itse en todellakaan ole aina samaa mieltä kaikkien niiden päätösten kanssa, joita Helsingissä tehdään. Mutta sen olen kuitenkin huomannut, että asukkaiden asenteella ja ilmapiirillä on valtava vaikutus. Helsingissä asukkaista huokuu tekemisen meininki. Kehittämisen ja uuden luomisen meininki. Tekemisen meininkiä pitää saada nyt joka puolelle Suomea melankolian sijasta. Syyttely on merkki siitä, että luovuttamisen meininki on ottanut vallan.

Summasummarum. Jos keskustelua kaupungeista ja maaseudusta voitaisiin käydä ilman populistista äänien kalastelua puolin ja toisin, voisimme jopa löytää yhteisen ymmärryksen samassa veneessä olemiseen.

Osuvimmin asiasta muistutti ministeri Mika Lintilä nostamalla Erkki Ajalan MTK:n traktorimarssin aikana laittaman twiittauksen esille. "Stadi + bönde = Suomi". Se on juurikin näin.

 

Ville-Veikko Rantamaula

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Juha Hämäläinen

No oli tässäkin melkoinen vuodatus kuten äskeisessä Husun jutussa. Aiheet ovat ilmiselvästi saaneet sanoitukseen vauhtia. Ei haittaa yhtään.

Ihan oman näkemykseni lisään aiheesta bönde vs stadi. Pidän luonnottomana keinotekoisesti ylläpitää Suomen kattavaa asutusta eli myös saman laajuista elinkeinotoimintaa ja palvelutarjontaa. On hyvä, että yritykset ja työpaikat asettuvat niille luontaisille paikoille ja työvoima seuraa perässä. Ainoastaan maatalouden tukemista kannatan omavaraisuuden takia. Nuoriso ei tätä ymmärrä, koska he luulevat ruokaa aina kaikissa oloissa löytyvän marketin hyllystä.

Suomen on viisasta nimenomaan säästää luontoa tuleville polville. Suomen kansa voi mainiosti keskittyä lisää etelään ja rannikon läheisyyteen.

On muistettava kuitenkin niitä ihmisiä pusikoissa ympäri Suomea, joilla on suuria vaikeuksia jättää kotiseutunsa. On vaikea myydä asuntonsa pilkkahintaan ja velkaantua ostaessa uuden etelästä, vaikeaa löytää töitä uudesta kotipaikasta ja iäkkäämmillä kiintymys kotipaikkaan voi olla suuri.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Kepu stadissa on tietysti yhtä suuri vitsi, kuin järki on suuressa osaa böndeä.

Toimituksen poiminnat