*

Ville-Veikko Rantamaula

Taas unohtui maksaja!

Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa pitää pystyssä keskiluokka. Keskiluokkaan kuuluu tavalliset palkansaajat, jotka heräävät aamulla herätyskellon pirinään, syövät kiltisti aamupuuronsa ja lähtevät töihin, osa päiväkodin kautta väsynyttä lasta kannustaen, osa suoraan. He eivät liiemmin valita, tekevät työnsä ja maksavat mukisematta veronsa niin kunnalle kuin valtiolle. Samasta teemasta muistuttelin myös eduskuntavaaleissa.

Useissa vaalipaneeleissa vieraillessani on ensimmäisen 30 minuutin aikana ehdokkaat tyhjentäneet Helsingin kaupungin kassan ja pitkälti myös taseen. Teemat liittyvät suurimmilta osin siihen, kenelle rahaa annetaan. Aivan oikein, että tätä mietitään, mutta missään paneelissa ei ole mietitty sitä, mistä ja keneltä raha tulee. Raha tulee keskiluokalta.

Keskiluokkaan kuuluu palkansaaja, joka viihtyy töissä 7,5 tuntia päivässä ja noin 37,5 tuntia viikossa. Palkansaaja, joka hyväksyy sen, että häneltä otetaan. Mutta palkansaaja, joka ei enää kohta saa työstä lisäarvoa eikä hän saa mitään palveluita. Töiden jälkeen he käyvät kaupassa, laittavat ruokaa, siivoavat, pesevät pyykkiä, katsovat hätäisesti iltauutiset ja lukevat ehkä lapsille iltasadun. Joku on illan mittaan nopeasti tarkistanut vielä työsähköpostinsa, kenties jopa valmistellut seuraavan päivän tapaamista.

Nämä ihmiset ovat myös yleensä pitkän koulutuksen läpi käyneitä ammattilaisia. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta ei vaan ole. Mikä siis mättää?

Keskiluokka kantaa nykyisin vastuun lähestulkoon kaikesta. Samaan aikaan lupaus hyvän koulutuksen takaamasta pitkästä ja ansiokkaasta työurasta on murentunut. Olet ahkera, mutta työstä jää käteen vuosi vuodelta vähemmän. Asunnot kallistuvat, palvelut heikkenevät ja työ on entistä epävarmempaa. Lisäksi he jäävät vaille tulonsiirtoja, heiltä leikataan suhteessa enemmän esimerkiksi lapsilisiä ja työttömyysturvaa.

Keskiluokka kantaa suurimman osan leivästä pöytään – maksaa siis eniten veroja, mutta jää lopulta nuolemaan näppejään. Nämä ihmiset on petetty, he eivät edes pysty tai jaksa pitämään enää omista asioistaan ääntä.

Nämä ahkerat ja työteliäät maan hiljaiset ansaitsevat enemmän. Tällä menolla kuristamme keskiluokan hengiltä, ja kuka silloin lystin maksaa?

Muistetaan, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Meidän tulee huolehtia lapsista, vanhuksista ja heikoimmista. Parhaiten sen teemme pitämällä keskiluokkaan kuuluvat ihmiset kunnossa. Julkiset palvelut ja niiden saatavuus kuuluvat myös keskiluokalle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Puolet keskiluokkaisista palkansaajista on kunnalla tai valtiolla töissä. He eivät voi olla maksajia, koska heidän palkkansa maksetaan verorahoista.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Näytät tarkoittavan keskiluokalla työssäkäyviä ihmisiä.

On totta, että työntekijät "maksavat" tai "kustantavat" kaiken yhteiskunnassa. Ainoa arvon lähde on työ, ja työtä tekee työntekijät eikä kukaan muu.

Keitä kaikkia tuon työn hedelmillä sitten pitäisi pitää hengissä?

Tietysti koko yhteiskuntaa, jos haluamme esittää sivistynyttä yhteiskuntaa. Kukaan ei saa kuolla nälkään eikä viluun, ja tämän takia sosiaaliturvan on oltava kunnossa. Ja se sosiaaliturva kustannetaan tietysti työntekijöiden tekemän työn hedelmillä, koska se on ainoa arvon lähde.

Mikä sitten mättää nyky-yhteiskunnassa? On olemassa yksi välistävetäjätaho eli kapitalistiluokka, jonka voitot kasvavat jatkuvasti. Nuo voitot eivät ole pelkkiä paperinpalasia tai bittejä, vaan osa siitä reaalisesta arvosta, jonka työntekijät ovat työllään luoneet.

Kapitalistit päättävät siitä, kuinka moni työllistyy. He siis päättävät siitä, kuinka moni kuuluu keskiluokkaan ja kuinka moni elää sosiaalituilla. Tämä ratkaisee myös verorasituksen suuruuden keskiluokalle. Nykyään Euroopassa noin puolet kansasta käy töissä eli kuuluu (sinun määritelmäsi mukaan) keskiluokkaan.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa tuotannosta ei päätetä poliittisesti, ja sen puoleen meidän ei-kapitalistien on aivan turha miettiä sitä, miten pitäisi työllistää. Se ei yksinkertaisesti ole kansan päätettävissä kapitalistisen yhteiskunnan puitteissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset