Ville-Veikko Rantamaula

Hoitovapaa: perheiden etu vai ansa?

Perheen määritelmä ja työelämä ovat muuttunut viimeisten vuosien aikana. Jotta näistä elämän tukipilareista voimme pitää huolta, on meidän muututtava myös ajan mukana. Suomessa ei ole onnistuttu sovittamaan näitä kahta asiaa yhteen. Hallituksen on otettava uudistajan rooli perheen ja työn yhteensovittamisessa.

Mitä me perheellä tänä päivänä ymmärrämme? Miten me tuemme tasavertaisesti perheenjäseniä?

Perhevapaiden käytössä sukupuoltenvälillä on huikea ero. Miehet eivät käytä perhevapaita kun taas hoitovapaata käyttävät lähes yksinomaan naiset noin 97 %. Nykyinen perhevapaajärjestelmä on naisille ansa. Mitä kauemmin nainen on hoitovapaalla, sitä heikompi ansiotaso hänellä on, sitä vaikeampi hänen on edetä urallaan tai palata vastaaviin työtehtäviin, joissa oli ennen pitkää perhevapaata. Suomessa hoivavastuun kantaa lähes yksinomaan nainen, mikä johtaa siihen, ettei lapsi usein koe isäänsä osana kasvatusta ja arkea Perhevapaajärjestelmä on syrjivä ja kankea. Se ei ole tasa-arvoinen ja tue joustavaa työelämää.

Hallitusohjelmassa, heti toisessa kappaleessa lukee seuraavaa: ”Naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Lasten hyvinvointi on korkealla tasolla”

Jotta hallitusohjelman kirjaus toteutuu ja työelämän tasa-arvo edistyy, on perhevapaajärjestelmä uudistettava kokonaisuudessaan ja tuotava se tähän päivään.

Perhevapaajärjestelmän uudistamiseen on sisällytettävä ehdottomasti seuraavat asiat:

  • vanhempainrahakautta pidennettävä nykyisestä noin 10 kuukaudesta vähintään 14 kuukauteen
  • molemmilla vanhemmilla on oltava yhtäläinen oikeus käyttää vanhempainrahajaksoa ja ns. ”korvamerkityt” osuudet.
  • järjestelmän tulee joustaa perheiden parhaaksi siten, että vanhempainrahakautta voi käyttää kokonaisina tai osittaisina päivinä, viikkoina tai kuukausina esimerkiksi siihen asti kun lapsi täyttää 8
  • järjestelmän tulee olla tasapuolinen molemmille vanhemmille.

Vasta kun nämä edellä mainitut asiat ovat konkretisoituneet, tulleet todeksi, voidaan alkaa puhua kotihoidontuen järjestelmän tarpeettomuudesta. Kotihoidontuki on kaunis ajatus ja kunnille usein edullinen vaihtoehto, mutta naisille todellinen ansa. Kotihoidontuesta säästyvät noin 450 milj euroa vuodessa, voidaan ohjata vanhempainrahakauden pidentämiseen. On oletettavaa, että joustavan perhevapaajärjestelmän myötä työelämään siirrytään joustavammin ja aikaisemmin perhevapaalta.

Uudistuksen myötä tosiasiassa vanhemmat päättävät sen, milloin ovat kotona ja milloin töissä.

Perheet eivät päätä sellaisessa mallissa aidosti, jossa vain toinen osapuoli, tässä tapauksessa nainen on kotona ja kantaa hoitovastuun. Vanhempainvapaajärjestelmä on lapsia varten. On lapsen parhaaksi, että molemmat vanhemmat osallistuvat arkeen ja kasvatukseen tasapuolisesti.

Nyt jos koskaan, pitää perhevapaajärjestelmän uudistamisen osalta olla rohkea ja elää ajassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kylmän taloudellinen lähestyminen, kuten blogistilla, tuntuu oudolta. Oman kokemukseni pohjalta pidän niitä aikoja, jotka sain viettää lasteni kanssa etuoikeutena ja elämäni rikastuttajana. En oikein osaa edes kuvitella, miten lähtisin arvottamaan sellaista kokemusta alempaa ansiotasoa tai menetettyä uramahdollisuutta vastaan. Minulle kysymys on ensisijaisesti arvovalinnoista.

Järjestelmä ei ole syrjivä, vaan jättää käsittääkseni sukupuolen täysin huomiotta. Tilastoja tarkastellessa tosiaan näkyy vinoumaa, josta herääkin kysymys. Johtaako perinteinen vanhemmuuskäsitys miesten syrjintään perheissä? Kun tarkastellaan valintaa kotiin jäävästä vanhemmasta, lasten tilanne on sama valinnasta riippumatta, ovathan molemmat vanhemmat heille yhtä arvokkaita. Töissä jatkavan vanhemman tilanne on sama, tai mahdollisesti paine kasvattaa tuloja lisätöillä kasvaa. Kotiin jäävä vanhempi taas saa tuon korvaamattoman arvokkaan ajan lastensa kanssa. Mahdollinen epätasa-arvo tai syrjintä näyttäisi esiintyvän ihan muualla kuin järjestelmässä.

On toki myönnettävä ettei tilastovinouma sinänsä todista miesten syrjintää. Voihan olla, että miehet eivät ymmärrä, mistä jäävät paitsi ja tekevät valinnan vapaasta tahdostaan. Vaihtoehtoisesti ymmärtävät, mutta rakastavat lapsensa äitiä riittävästi luopuakseen siitä hänen hyväkseen.

Käyttäjän NinaVuorijrvi kuva
Nina Vuorijärvi Os Purola

Tai sitten kyseessä on ihan raha, koska useimmiten mies tienaa enemmän kuin nainen. Molemmille vanhemmille lienee tärkeintä se, että lapsi saa viettää ensimmäiset vuodet kotona, oli hoitajana kuka tahansa. Mutta toisaalta tunnen myös miehiä, jotka eivät missään nimessä halunneet jäädä kotiin (koska se lasten hoitaminen on naisten työtä).

Meidän perheen tapauksessa kyseessä on se raha. Mies töissä, minä työtön (tietysti nyt kotihoidontuella). Jos nyt mies jäisi kotiin ja minä ilmoittautuisin työttömäksi (oletan, että niitä töitä tuskin löytyy) niin häviäisimme useita satoja euroja kuukaudessa. Häviö olisi niin paljon, että joko joutuisimme sossun luukulle tai vauva olisi laitettava päivähoitoon.

Seppo Hildén

Blogisti sekoittaa asioita eikä ymmärrä miten homma käytännössä toimii. Tasa-arvokysymystä tästä poliitikkojen on turha tehdä, mutta näyttävät vaan aina tekevän koska tällaisilla ulostuloilla saa näkyvyyttä.

Blogisti sanoo, että hänellä on yksi lapsi. Ok, blogistinkin perheessä on ollut mahdollisuus kumman tahansa jäädä äitiysvapaan jälkeen pariksi vuodeksi kotiin hoitamaan lasta kodinhoitotuella kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.

Se, kumpi kotiin jää, sitä ei valtio määrää, vaan sen saa päättää vanhemmat. Lapsen kotihoito ilman että laittaisi heti alle yksivuotiaan päiväkotiin on myös arvovalinta.

Tässä blogisti sekoittaa tasa-arvokysymyksen arvovalintakysymykseen.

Terveisin se onnellisempi, joka sai jäädä aikoinaan lasten kanssa pariksi vuodeksi pulkkamäkeen. Tosin jouduin ottamaan loparit silloisesta työpaikastani tämän valinnan takia mutta en ole joutunut katumaan valintaa päivääkään. Ja tuskin ovat lapsetkaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset